lauantai 13. tammikuuta 2018

Toisiaan etsivät - Tarina Sakkeuksesta


























1 Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. 2 Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. 3 Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. 4 Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. 5 Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi."

6 Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. 7 Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: "Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen." 8 Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin." 9 Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: "Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. 10 Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan."

Suuri paasto lähestyy ja tulevana sunnuntaina vietämme Sakkeuksen sunnuntaita. Sakkeus, tuo varreltaan lyhyt mies, monien halveksuma verojen kerääjä halusi nähdä Jeesuksen. Väkijoukon takaa tämä ei onnistuisi, joten hän kiipeää puuhun ja jää odottelemaan.

Sakkeus oli kiinnostunut, ei ehkä ikuisesta elämästä, mutta Jeesuksesta kuitenkin. Hän halusi ottaa selvää, kuka tämä Jumalan poikana pidetty ihmeiden tekijä oli. Miksi hän halusi tavata Jeesuksen kesken arkisten kiireiden? Ensi tuntumalta ei ainakaan iankaikkisen elämän tavoittaminen. Silkkaa uteliaisuutta, kenties.

Pian kuitenkin alkaa tapahtumaan eikä Sakkeuksella ole enää paluuta entiseen. Jeesus lähestyy väkijoukon keskellä ja veronkerääjä odottaa puun latvassa.

Vaikka Sakkeus on syntinen ja kaikkien halveksuma, Jeesus pysähtyy hänen luokseen ja tulee aterioimaan hänen kotiinsa. Tässä on turhaa puhua Jeesuksen suvaitsevaisuudesta koska hän on paljon enemmän: hän on kadonneiden etsijä ja rakastaa jokaista syntistä joka haluaa tehdä parannuksen. Se, että Jeesus antoi hänelle mahdollisuuden, oli se iso juttu.

Ehkä tämä on meille kaikille meille tärkeä merkki siitä, miten me itse voimme omalla suhtautumisellamme parantaa maailmaa. Kun sinä annata mahdollisuuden toiselle ihmiselle, se saattaa muuttaa koko hänen elämänsä.

Muutos tapahtuu Sakkauksessa ja Sakkeus tuo tämän esille, kun hän antaa hyvin käytännöllisen ja elämänläheisen lupauksen elämänsä muutoksesta. Sakkeus sanoo: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin. Eikä tuo pelastus koskekaan lopulta van Sakkeusta vaan hänen perhettään!

Samaan aikaan mystinen muutos tapahtuu hänen sielussaan hiljaa kiirehtien. Hetkestä jolloin hän ensi kertaa kuulee Jerikon kaduilla Jumalan pojasta alkaa hiljainen kuohunta hänen sisällään. Mutta elämä jatkuu hälyisessä kaupungissa ja hän palaa työhönsä verojen kerääjänä. Myöhemmin hän taas kuulee Messiaasta, joka on tällä kertaa tulossa ihmisjoukon keskellä. Kristus lähestyy Sakkeusta ja lopulta kohtaa hänet puussa istuvana.

Luoja ja luotu kohtaavat jälleen syntiinlankeemuksen jälkeen. Tuntuu kuin Sakkeus olisi kiivennyt paratiisin muurin korkeudelle ja kurkistanut siihen paratiisiin josta Aadam ja Eeva karkotettiin kauan sitten pois. Jumala huomaa hänet ja kutsuu hänet jälleen takaisin. Pahat teot on kuitenkin jätettävä muurien ulkopuolelle ja myös sielun on uudistuttava. 

Sakkeuksen pelastuminen alkaa tuosta hetkestä, kun Kristus pysähtyy hänen luokseen. Sakkeus on etsinyt ja nyt Jumala vastaa hänen kiinnostukseensa antamalla hänelle tien kohti pelastusta.

Mitäpä muuta lopulta Jumala meiltä toivoisi. Että jätämme taakse synnin tahraaman elämän ja pyrimme elämään Jumalan käskyjä noudattaen. Sen vuoksi tämä on kuin tarina Tuhlaajapojasta joka palaa kotiinsa jätettyään holtittoman elämän kaukaisilla vierailla mailla. Rakastava isä kietoo hänet syliinsä ja antaa iloiten kaiken anteeksi.

Sakkeus otti Jeesuksen vieraakseen ja sai uuden suunnan elämälleen.

Lopussa Jeesus sanoo meille kaikille hyvän evästyksen paastoa varten: Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan. Tämä tarkoittaa Jumalan hyvää tahtoa meitä kohtaan.


Entä meidän hyvä tahtomme Jumalaa ja lähimmäisiämme kohtaan. Milloin me ottaisimme Jeesuksen vieraaksemme ja tarjoamme hänelle majapaikan? Ei kannata sanoa, että kyllä ottaisimme, jos Hän tulisi luoksemme. Me voimme kohdata Hänet jokaisessa lähimmäisessämme.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Joulupaaston tiellä - vastuu



Joulupaasto jatkuu kirkossamme ja paaston evankeliumit valmistavat meitä tulevaan juhlaan. Kristillisen ja maallisen joulun välillä on suuri. Kristillinen valmistautuminen kohdistuu itsestämme ulospäin ja maallinen joulu taas omaan itseemme. Sen vuoksi kannattaa miettiä otammeko jouluun valmistautuessamme huomioon myös ne ihmiset, jotka ovat heikossa asemassa.

Yhdessä paaston evankeliumissa kerrotaan rikkaasta miehestä. Hän sai hyvä sadon pellostaan. Ja mitä hän teki? Käytti kaiken omaksi ilokseen ja nautinnoksi. Hän jopa sanoi itselleen: Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä! Mutta Jumala sanoi miehelle: Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin, ja kaikki minkä olet itsellesi varannut, kenelle se joutuu?

Toisessa evankeliumissa eräs mies kysyi Jeesukselta mitä hänen pitää tehdä saadakseen iankaikkisen elämän. - Mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja annata rahat köyhille. Mies poistui murheellisena.

Eikö tämä ole selkeä rohkaisu meille hyväntekeväisyyteen? Rakkaus rahaan ja omaisuuteen ja tähän katoavaan maailmaan voi tulla esteeksi minun ja lähimmäiseni, minun ja Jumalan välille.

Kannattaako tämän jälkeen miettiä vastuusta lähimmäisestämme?

Siunausta ja voimia paaston ajan kilvoitukseen!

maanantai 13. marraskuuta 2017

Luvattu maa






















Mooses johdatti Israelin kansan pois Egyptin orjuudesta ja tästä pitkästä matkasta kohti luvattua maata kerrotaan Toisessa Mooseksen kirjassa. Tämä 40 vuotta kestänyt matka on meille vertauskuva elämästämme kohti Taivasten valtakuntaa. Lyhyemmässä mittakaavassa tuleva joulupaasto on myös matka jostakin jonnekin.

Ja matka suuntautuu eteenpäin, taakse ei ole katselemista. Voimme toki muistaa, kuinka jätämme hengellisen Egyptin taaksemme, synnillisen elämän ja vaikka tie edessä näyttääkin pitkältä ja vaivalloiselta me emme sa jäädä uneksimaan tuosta vanhasta. Edessä on jotain parempaa jota emme ole vielä kokeneet.

Me emme kulje yksin vaan tämä on yhteinen matka. Me emme saavuta pelastusta yksin, vaan voimme pelastua vain yhdessä ja toistemme kautta. Me olemme vastuussa toisistamme ja jokainen huomaavaisuus toisiamme kohtaan ilmaisee sen, miten me rakastamme Jumalaa.

Meillä on päämäärä ja moni kilvoittelija on saavuttanut sen.  Tunnetuimmat näistä ovat pyhiä mutta vielä enemmän on autuaita kilvoittelijoita joiden kohtaloa tai nimiä emme koskaan oppineet tietämään. He olivat matkalla kohti Luvattua maata, jossa heitä odotti armahtava Isä. Jo monia on edelleen matkalla.

Vaikka vaellus kestikin Israelin kansan aikaan kauan, se ei ollut vailla tarkoitusta. Mikään elämässä ei ole vailla tarkoitusta. Myös meidän elämämme kilvoitus kestää kauan, vaikka pian voimmekin huomata, miten aika on loppumassa eikä kukaan ole luvannut huomista päivää.

Kristus on kutsunut meidät tälle tielle. Hän kutsuu yhä uudelleen ja uudelleen. Opetuslapset ottivat kutsun vastaan ja heistä tuli apostoleja. Moni muukin sai kutsun mutta osa kieltäytyi ja osa jätti matkan kesken. Osa palasi katuen oikealle tielle ja heidät otettiin vastaan iloiten.

Kristus kulkee kanssamme. Hän antoi Israelin kansalle kymmenen käskyä ja Vuorisaarnassa hän edelleen syvensi noita elämää suojaavia lakeja.

Muistatteko mitä kävi Laupiaan samarialaisen tarinan hakatulle miehelle? Hän poikkesi tietä ja niin paholainen pieksi hänet henkihieveriin. Samoin käy meille, jos me lähdemme kulkemaan synnin tietä. Onneksi Laupias samarialainen, Kristus, tuli hänen luokseen ja vei hänet kirkkoon hoidettavaksi. Hän sanoi palaavansa haavoittuneen miehen luokse.

Hän jätti lupauksen toisesta Lohduttajasta, Pyhästä Hengestä. Jumala on kanssamme aina maailman loppuun asti ja sitten hän on palaava kunniassaan.

Me emme kulje yksin, sillä me olemme saaneet opetuksen häneltä. Me emme ole yksin, vaikka hairahtuisimme. Hän on armollinen Jumala ja tekee kaikkensa ja antaa anteeksi, vaikka mitä kunhan me vain pysymme tuolla tiellä.

Mikä sitten on tärkeää tällä matkalla? Se että elämme tätä elämää rakastaen. Rakastaen Jumalaa, lähimmäistämme ja itseämme. Kuten Kristus sanoi, siinä on kaikki. Jumala on meidän opettajamme ja hän käski rakastamaan. Hän on meidän esikuvamme ja hän on rakkaus.

Armo. Armahtava Jumala joka on laupias meitä kohtaan. Me valitettavan usein typistämme Jumalan armon ja rakkauden omien sanojemme kautta kovin rajalliseksi maalliseksi. Armo ja rakkaus ovat aina enemmän kuin me voimme kuvitella. Montako kertaa pitää anteeksi, peräti seitsemänkö kertaa? Joskus tuntuu, että me voimme antaa toisillemme anteeksi vain yhden kerran. Saat anteeksi, kunhan et tee samaa toista kertaa.

Erityisesti joulun lähestyessä muistamme Johannes Kastajan, Herran edelläkävijän. Profeetta Jesajan kirjassa sanotaan:

Ääni huutaa:
- Raivatkaa autiomaahan Herralle tie!
Tasoittakaa yli aron
valtatie meidän Jumalallemme!

Me olemme matkalla mutta samalla tämä on myös vastavuoroinen tapahtuma: Jumala on tulossa luoksemme ollakseen meidän kanssamme.

Kristus on odottaa meitä päämäärässämme. Hän meni jo aiemmin valmistamaan meille asuinsijat Isänsä kotona.

Siunattua joulupaaston aikaa!